Tänään taas oltiin reenailemassa jo ihan isojen koirien kanssa. Voi että kun se vaan oli niin hirmu jännää aluks. Noh, hyppysarjat meni hyvin, sen verran enempi se targetti kuitenin kiinnosti. Ensimmäisten viiden minuutin jälkeen oltiinkin taas niin kiinni reenaamisessa, ettei muista koirista enää ollu häiriöö.

Kepeille Raffe singahti aivan kun tietäisi jo mitä tässä tehdään. Tosin se ei kuitenkaan ihan täysin muistissa vielä ollu. Jarrutella siis hieman piti, että saatiin aivotkin matkaan. Itselläni on kainalossa tikit, joten ihan kunnolla reenit eivät menneet myöskään minulta. Onneksi pienet viat ohjauksessa ei juurikaan koiraa haitannut.

Puomikin sujui melko hyvin. Ensi kerralla täytyy laskea se vielä  alas. Sen verran suuret traumat pennulle jäi eläinlääkärinpöydästä ja korkeista ("vieraista") paikoista. Kuitenkin taas askel parempaan suuntaan!

Hypyltä putkeen... "siis mitäh?" aluksi Raffen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun eihän siinä järjestyksessä koskaan tehty... "Etkö sä nyt tollo muista et putken jälkeen tuli viimeks kepit?". Noh, pienestä alku kankeudesta huolimatta mentiin vauhdilla!

Reenit meni siis mallikkaasti ja koira oli ihan innoissaan. Ainiin, odotteluun olin maailman tyytyväisin. Sehän oli ihan hiljaa! Ei ääntäkään kun muut meni ja itse vaan katseli. Voi jee! Näin sitä pitää. Se oli vaan niin mukava edistys. Kyllä sen jälkeen syötiin yks jos toinenkin balkan =)